Voiko ihanammin päivä enää alkaa?

Ja tämä ei ole ironiaa, aikuistenoikeesti. Yksi elämäni huipuimmista aamuista. Olen suorittanut kaikki teoriaopinnot opinnoissani. Yksi tehtävä on vielä palauttamatta, mutta kaikki lähitunnit on nyt käyty. Ja miltä tuntuu? No hemmetin hyvältä. Työharjoittelu tuntuu lasten leikiltä tähän verrattuna. Adjöö teoria, pänttäys ja yölläopiskelu. Ainakin hetkeksi.

Aamun kruunasi yksi alehankinta, jota olen jo parin kuukauden päivät enemmän ja vähemmän kytännyt. Vihdoin odotus palkittiin, ja nappasin jo pitkään ajatuksissani olleen tuotteen hyvällä alehinnalla. Tänään tuntuu ihan jo ihan joululle!

Nyt oikeisiin joulun valmistelu hommiin, huippua perjantaita!

Innolla kohti uutta

Eilen se alkoi, nimittäin arki isolla aalla. Niin kuin monella muullakin! Viikonloppu vietettiin keski-Suomen käsittämättömän kauniissa maisemissa, ja rankan viikonlopun jälkeen paluu maanantaihin oli väsynyt ja jännittynyt.

Isosisko lähti reippaasti aamulla bussilla kouluun, toinen luokka sujuu jo ilman kummempia järjestelyjä. Veli saateltiin eskarille, ja jännitys katosi heti kun joukossa olikin vanha kerhokaveri. Pikkusiskokin pääsi tutustumaan uuteen päiväkotiinsa, hän tosin saattaa tarvita vielä pientä totuttelua. Kaikille jotakin uutta, ensimmäistä kertaa.

Illalla oli vielä oma koulupäivä, viimeisen vuoden puristus alkaa nyt! Aika menee kyllä niin nopeasti, etten voi uskoa, että ensimmäinen vuosi on käyty. Tulevaan vuoteen liittyy niin monta uutta asiaa, että kaikilla voi hetken kestää sopeutua uusiin kuvioihin. Kaikista haasteista huolimatta yritämme silti mennä innolla kohti uutta.

Ja mikä eilisestä jäi mieleen.
En ottanut yhtäkään valokuvaa.
Onneksi aina tulee uusi päivä.

Ihanaa tiistaipäivää!

Kotiäidistä opiskelijaksi tai siitä välistä

Nämä kouluviikot on aina yhtä kiireisiä, ja aikaa yhtään millekään jää kyllä tosi vähän! Kaksi kouluviikkoa putkeen, niin kuin nyt, verottaa kyllä triplasti kaikkea muuta. Myös pimeys ja vesisade verottavat jaksamistilaa aika paljon. Enkä taida olla ainoa jota väsyttää, pakko on vain yrittää. Uskomatonta, että kohta on puoli vuotta koulua takana ja kuinka nopeasti aika kuluukaan, kun on tekemistä. Ensimmäiset kurssit on nyt suoritettu, ja opiskelu tuntuu edelleen mukavalta.

Lapset on vieläkin kotihoidossa, miehen kanssa tehdään nopea vaihto iltapäivällä. Ensi syksynä päiväkotiarki taitaa alkaa jossain muodossa meilläkin, ja yritän nyt nauttia näistä kiireettömistä aamuista, kun ei ole kiire minnekään. Läksyt teen yleensä öisin, ja sekin taitaa olla osasyynä tähän krooniseen väsymykseen. Olen kuitenkin saanut kaikki tehtävät tehtyä ja palautettua aina ajoissa, ja siitä olen itseeni tyytyväinen. Kuinka mukavaa olisikana painaa pää tyynyyn muiden kanssa, mutta kuinka paljon mukavampi onkaan painaa se sitten, kun ei tarvitse miettiä tekemättömiä koulutehtäviä. Kotihommat tästä kyllä vähän kärsii, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin sitten pestä pyykkiä ja imuroida. Tietyn rajan jälkeen ei imuroimattomuuskaan tunnu niin järkyttävältä, samat pölyt pyörii nurkissa kuitenkin.

Joululahjat olen saanut hankittua, mutta vielä ne pitäisi pakata. Tilasin eilen viimeiset kuva-albumit paketteihin, ja tajusin vasta aamulla että postilakko saattaa hidastaa postin kulkua. Tänään huomasin, että postin lakko onkin jo peruttu. Toivottavasti kuitenkin kaikki lahjat ehtivät tänne asti ennen joulua, osa kun on vasta matkalla. Tulossa on pakettia niin jenkeistä, Englannista kuin Ranskastakin. Joulukortit sen sijaan, on vasta asteella jossa mietitään, mitäköhän niihin tänä vuonna tekisi. Kouluhommien vähentyessä kotijutut painaa päälle, onneksi näin limittäin, eikä samaan aikaan.

Stylepitin tilauksesta jäi pojalle ensi kesään Converset. En tajunnut, ettei näissä ole solmittavia nauhoja ollenkaan. Sehän sopii velikullalle, jolla on aina kiire. Illan ohjelmassa on vielä ennen nukkumista kirppiskamojen hinnoittelua. Ajattelin, että pieni kaappien tyhjennys sopisi vielä ennen joulua kuvioon. No eipä ainakaan ole tylsää.

Pikkujouluista viikkoa sinne!