Tänään oli pitkästä aikaa todella hyvä päivä.
Vaikka mies lähti reissuun loppuviikoksi.
Ja vaikka aamulla kylmyys hiipi sekä sisälle että ulos.
Vaikka autoa joutui aamulla houkuttelemaan liikkeelle.
Sain työharjoittelupaikan! Aamulla jännitti niin, etten tiennyt miten päin olisin ollut. Montaa työhaastattelua en ole elämässäni käynyt, ja yhtä lukuunottamatta kaikki paikat olen saanut. Paikka oli kiva, ohjaaja oli kiva ja työ kuulosti mukavalta. Mahdollisesta työpaikastakin oli puhetta. Hui.
Pikkusiskon päiväkotiurakin on lähtenyt vihdoin vähän paremmalla fiiliksellä. Aluksi hän vihasi sitä. Ei ollut helppoa meille kellekkään, kun myönnän, etten itsekään pitänyt päiväkotimeiningistä. Suurin ongelma on päiväkodin käytännöt, jotka ei todellakaan ole ensimmäistä lastaan neljävuotiaana päiväkotiin tuovalle itsestään selvyyksiä. Yritin silti viimeiseen asti peittää omat tuntemukseni, ja kyllä se äidinkin pää on jo vähän kääntynyt. Kaikki uusi on vain aika jännittävää. Meille kaikille.
Iltapäivällä päiväkodin seinällä oli lappu, jossa kerrottiin, että joillakin lapsilla oli ollut kylmä ulkoillessa, tarkastakaa lastenne ulkovaatteet. Tämä kuuluu yhteen päiväkotiuramme pahimpiin kauhuskenaarioihin. Että lapseni on varustettu väärän sään varusteilla tai puutteellisesti.
Tänä aamuna heräsin 6.30 tarkastaakseni sään, lisäsin reippaasti varustetta pikkusiskon normaaliin vaatetukseen, lähetin miehen ja tytön matkaan ja huokaisin helpotuksesta. Tästä tulee selvästi hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti