sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Viikon loppu

Olen aina uskotellut itselleni, että viikonloppu on yhtä kuin rentoutuminen. Lueskellaan, syödään hyvää ruokaa, nukutaan hyvin ja ulkoillaan perheen kanssa. Tosiasiassa viikonloput menevät yleensä asioita hoidellen, ruokaostoksilla, jonossa, ruuhkassa, kiireessä ja kiukutellessa. Siinä ei kyllä kukaan ehdi rentoutua.

Eilen tyttö lähti isän kanssa mummilaan viemään meillä hoidossa olleita kissoja kotiin, ja minä vein pojan kummitädille yökylään. Aamu meni kivasti pakatessa, siivotessa ja pyykkikonetta täyttäessä. Kiirettä, hulinaa, kadonneita sukkia ja tumppuja, pissa housussa ja kissa kateissa. Kissat jäi, tyttö kuitenkin lähti kyläilemään mummille.

Samalla reissulla kun vein poikaa kyläilemään, poikkesin  pikku kauppareissulla. Yritin pysyä kovana, sillä säästötoimenpiteeni kesälomaa varten on alkanut lupaavasti, mutta muutama pakko saada juttu tuli vastaan. Lomabudjettini koki jo aiemmin tällä viikolla pikku kolauksen, kiitos pakkasten ja jatkuvasti hintojaan nostavan sähkölaitoksen. Pattereita ei kuitenkaan voi enää laittaa pienemmälle, mikäli haluamme kulkea sisällä ilman untuvatakkeja ja karvalakkeja.
 

 Pipofetissini alkaa menemään jo vähän liian pitkälle. Otin kuitenkin Hennesiltä punaiset pilkkupipot tytöille ja pojalle vihreän. Vauvojen osastolta, mutta tosi reilua kokoa. Vihreä toivottavasti sopii Villervallan takin kanssa.


Kappahlista ihanat tunikat. Nämä oli samanlaiset erilaiset, ja en tiedä pitääkö tytteli tuosta sinipunaisesta vai haluaako käydä vaihtamassa sen tuohon vaaleanpunaiseen.
Itselleni ostin tämän Henkalta, ihana!

Eilisen illan piristys oli ehdottomasti pienemmän tytön liikkeellelähtö. Niin hän vain lähti jalat vimmatusti räpiköiden ja käsillä itseään vetäen eteenpäin. Kimmokkeena tähän kaikkeen oli kamera, joka unohtui lattialle. Täältä tullaan maailma! 




Näihin kuviin ja tunnelmiin. Mukavaa sunnuntaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti